Jätelain uudistus muuttaisi alan käytäntöjä ja seisauttaisi alan kehityksen. Ehdotetussa jätelaissa pakkausmateriaalien tuottajayhteisöjen tulisi ottaa hoitaakseen kaikkien pakkausmateriaalien tuottajavastuu, lisäksi pakkausjätteen kiinteistökohtainen erilliskeräys siirrettäisiin kuntien yksinoikeudeksi.

Jätedirektiivin mukaan kaikesta pakkausjätteestä tulee kierrättää 2035 mennessä 70 prosenttia ja yhdyskuntajätteestä 65 prosenttia. Lisäksi eri pakkausjätteille on asetettu materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet. Haastavimpia Suomelle ovat muovi- ja puupakkausjätteen kierrätykselle asetetut tavoitteet, sillä kierrätys tulisi yli kaksinkertaistaa vuoteen 2030 mennessä. Hallitus on omassa ohjelmassaan asettanut Suomen kiertotalouden edelläkävijäksi ja esimerkin näyttäjäksi. Jätelaki esityksellä toteutetaan Marinin hallituksen ohjelman kirjauksia.

Jätelakiin ehdotetussa 62 §:ssä edellytettäisiin, että pakkausten tuottajayhteisön tulee kattaa kaikki pakkausmateriaalit, eikä materiaalikohtaisia tuottajayhteisöjä sallittaisi. Tältä osin ehdotettua esitystä ei tulisi viedä eteenpäin, vaan materiaalikohtaiset tuottajayhteisöt tulisi edelleen sallia.

Haasteena on, että ehdotetun uudistuksen myötä nykyiset sopimuskumppanuudet eivät olisi enää voimassa muovien toimittajaksi. Esitys siirtäisi tuottajien (pakkaaja tai pakkauksen maahantuoja) kustannusvastuuta yrittäjien, taloyhtiöiden ja niiden asukkaiden niskaan. EU:n jätedirektiivin lähtökohta on tuottajien täysi kustannusvastuu. Nyt kuitenkin uuden jätelain mukaan kuluttajille syntyisi noin 20 prosentin jätemaksu.

Fortum on suunnitellut huomattavaa investointia Riihimäelle, sen merkitys olisi tärkeä myös työllisyysvaikutukseltaan. Lisäksi paikallisten vaikutusten lisäksi laitoksella olisi olennainen seuraus maan laajuisesti kotimaiseen kiertotalouteen. Se sekä mahdollistaisi muovien kierrättämisen Suomessa että tuottaisi muoviteollisuudelle kotimaista kierrätysmuovia raaka-aineeksi.

Tuottajayhteisöjen uudelleenjärjestäytyminen tulee viemään aikaa. Epäselvä tilanne on pysäyttänyt Riihimäelle suunnitellun uuden laitoksen investoinnin valmistelut ja sopimusneuvottelut. Investointi vähintään viivästyy merkittävästi tai peruuntuu kokonaan, mikäli laki menee läpi ehdotetun kaltaisena. Se myös heikentää yritysten kilpailumahdollisuuksia ja kadottaa yksityisiltä kuljetusyrityksiltä asiakkaat, työt ja työpaikat.

Lisäksi lakimuutoksesta johtuvan siirtymävaiheen aikana Suomessa ei olisi riittävää muovinkierrätyskapasiteettia. Kasvavat muovijätevirrat kääntyisivät väistämättä käsittelyyn Suomen ulkopuolelle. Kun kierrätyssopimukset ja -investoinnit on kerran tehty ulkomaille, ei muovinkierrätys- ja kiertotalousliiketoiminta välttämättä palaa kotimaahan. Tämä lienee vastoin sekä jätelain että hallitusohjelman tavoitteita kotimaisen kiertotalouden edistämisestä. Jätteiden keräys on vasta alkuvaihe kierrätykselle.

Lainsäädäntö muutoksen tavoitteena on säästää luonnonvaroja ja ehkäistä ympäristölle koituvaa haittaa. Muun muassa muovin kierrätyksellä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia. Se on arvokas ja hyödyllinen uusiokäytettävä raaka-aine. Nykyisin muovien kerääminen ja hyödyntäminen jätteenä on edennyt vahvasti Suomessa. Markkinalähtöisesti toimiva jätekierrätys on kuluttajan kannalta toimivin vaihtoehto, tehokkuus syntyy vapaan kysynnän ja tarjonnan kautta.

Olemassa olevan toiminnan edelleen kehittäminen ja tilanteen selkiyttäminen mahdollistaisi investointien tekemisen jätekierrätyksen teknologiaan. Epäselvä tilanne asettaa koko kierrätysmarkkinoiden kehittymisen vaakalaudalle ja aiheuttaisi pitkäaikaisia häiriöitä. Uusi jätelaki ei tunnu edistävän hallituksen kierrätysohjelman tavoitteiden saavuttamista, vaan viivästyttävän sitä.

Marja Heinimäki